Jotenkin elämä on vienyt sen verran mennessään, etten ole ehtinyt päivittelemään täällä (tämä on osittain tekosyy - minusta on tullut myös vähän laiska). Kuitenkin kirjoittaminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä tekemättömien asioiden listalla, joten päätin nyt pitää tauon kaikesta muusta ja kirjoitella menemään. Kaikkea mielenkiintoista on tapahtunut viime viikkojen aikana, ja ajattelin kirjoittaa päätapahtumista omat julkaisunsa tämän viikon aikana. Nyt vain vähän yleisiä kuulumisia. :)
Tiesin jo ennen vaihtoa, että puoli vuotta on oikeasti tosi lyhyt aika vaihdossa, mutta silti yllätyin, miten hurjaa vauhtia aika täällä menee. Nyt olen ollut täällä jo kohta kolme kuukautta, ja enää alle puolet jäljellä! Kaikki tavoitteet japanin kielen kunnollisesta oppimisesta voin heittää romukuoppaan - en todellakaan ehdi oppia kieltä kuin pintapuolisesti. Vielä 2,5 kuukauden jälkeenkään en osaa kuin puhua erittäin alkeellisesti japania, ja ymmärrän vain heikosti, mitä japanilainen sanoo minulle. Keskusteleminen on siis vaikeaa, mutta ymmärrän paremmin, kun kuulen muiden juttelevan japaniksi - silloin minun ei tarvitse itse tuottaa kieltä ja käyttää ajatusta siihen. Toki vika on myös itsessä, en ole ollut turhan innokas käyttämään kieltä paikallisten kanssa. Vaikka japani takkuilee, niin englannin osaaminen taas on parantunut hurjasti. Juttelen päivittäin englanniksi muiden vaihtareiden kanssa, ja toisin kuin Suomessa, nyt en enää tarvitse kovinkaan usein miettimistaukoja englanniksi keskusteltaessa. Vähän on siis kielitaito vaihdon aikana karttunut. :)
Täällä on edelleen, näin kesäkuun puolen välin jälkeenkin, todella hyvä sää - aurinko paistaa ja lämpötila on n. 25-30 astetta. Tästä vähän yllätyin, sillä odotin sadekauden alkavan jo joskus kesäkuun alussa. Kuulemma sadekausi on tänä vuonna vähän myöhässä, ja sen odotetaan alkavan milloin tahansa - ehkä jo tällä viikolla. Pakko myöntää, että vaikka nautin todella paljon näistä keleistä, odotan mielenkiinnolla myös sadekautta. Sellaista kun ei ole Suomessa, niin se tulee olemaan hyvin erilainen ja ehkä jännittäväkin kokemus. Koska Saga on alankoa, täällä kuulemma tulvii sateen aikaan. Kuulin myös, että luennot perutaan vasta, jos vettä on yli polviin asti. Melko hurjaa. :D
Muuten täällä menee hyvin ja arki pyörii melko tasaisesti. Odotin ehkä vaihdosta jonkinlaista puolen vuoden mittaista lomaa, mutta niin se arki täälläkin on välillä tylsää ja välillä työlästä. Tällä hetkellä työmäärä on melko kohtuullinen, kunhan vain muistan tehdä läksyt ajoissa. Lisästressiä aiheuttaa ainoastaan itsenäinen työskentely -kurssi labrassa (tutkimus ei etene toivotusti, ja vaatii lisää töitä sen puolesta) sekä yksi itsenäinen kurssi Jyväskylän yliopistosta, johon ei tunnu löytyvän aikaa täällä (pitäisi, koska kohta sen kanssa tulee kiire).
Viikonloppuisin minulla on yleensä kaikenlaista menoa niin yliopiston kuin omien reissujen ja tapahtumien puolesta, ja siksi päätin lopettaa exploration clubin, mistä kerroin aiemmin. Sinänsä klubitoiminta täällä on tosi kiva, ja on hauskaa että pääsee harrastamaan mitä haluaa ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Itsekin tykkäsin tästä klubista tosi paljon. Mutta ongelmana minulla oli, että klubitapahtumat sijoittuivat aina viikonlopuille, enkä koskaan päässyt päällekkäisyyksien takia mukaan tapahtumiin. Niinpä koen jäsenyyden itselle täysin hyödyttömäksi, etenkin kun jäsenyys kustantaa 1000 jeniä/kk. Ehdin käydä yhdellä päivävaelluksella, kaksi kertaa seinäkiipeilemässä ja kerran klubin järjestämässä kuntopiirissä. Ehdin tutustua muihin jäseniin, ja myös sen takia harmittaa lopettaa - he olivat todella mukavia. Mutta niin se on, ettet vain pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, ja jostain on luovuttava.
Sitten vielä vähän kulttuurista: Minulla ei varsinaisesti ole ollut kulttuurin suhteen mitään vaikeuksia, lukuunottamatta yhtä asiaa. En yhtään tajunnut, miten konservatiivinen Japani voi olla. Huomasin jossain vaiheessa, ettei edes kesähelteellä kenenkään päällä näy hihattomia toppeja. Kysyin tästä japanilaiselta kaveriltani ja googlettelin hieman aiheesta, ja ilmeisesti japanilaiset kokevat todella paljastavaksi näyttää olkapäät. Koska en halunnut olla ainoa topinkäyttäjä koko kampuksella, jouduin itsekin käymään t-paitaostoksilla. Mutta kaipaan silti toppeja ja vähän vapaampaa ilmapiiriä vaatteiden suhteen. Toinen yllätyksen vaatteiden osalta kuulin viime viikolla, kun sain tietää että kampuksen uima-allas on avattu. Kyselin japanilaisilta, miten sinne pääsee ym. tietoa, ja samalla kysyin, voiko sinne mennä bikineissä. Japanilaiset menivät vaikeiksi ja sanoivat, että bikinit ovat vähän... ("chotto..."), eli vähän hankalaa/ei yleisesti hyväksyttyä. Eli jos haluan uimaan täällä, niin ei auta kuin mennä ostamaan kunnollinen uimapuku.. Näitä vaatetuseroja en tullut ajatelleeksi Suomessa, kun pakkailin tavanomaisia kesävaatteita mukaan.
Tuli vähän asiapohjainen teksti, mutta seuraavassa postauksessa taas lisää kuvia, kun kerron vähän Sagasta ja elämästä täällä. :)
Kesää kampuksella
-Emma
